VIERAAT KIELET OSAKSI ARKEA OSAKSI ARKEA PIENTEN KANSSA – MITEN LIIKKEELLE?

Lapset ovat luontaisesti kiinnostuneita kaikesta uudesta – myös kielistä. Kukapa ei olisi lapsena nauttinut ”siansaksan” puhumisesta tai toisen kielen matkimisesta. Kavereiden kanssa keksitään usein oma salakieli tai muuten leikitellään kielen kanssa. Lapsen luontaista kielellistä kiinnostuneisuutta ja kielellistä herkkyysikää on hyvä hyödyntää osana päiväkotipäivän arkirutiineja. Liikkeelle kannattaa lähteä aivan luonnollisista viestintätilanteista, esim. tervehdyksistä. Oman ryhmän, sen toimijoiden ja lasten kanssa voidaan etukäteen sopia, mikä kieli otetaan kokeiltavaksi, vaikka yhden viikon ajan. Huoltajat ovat varmasti myös mielellään mukana tässä kielileikissä. Kaikkein luonnollisin kielen käytön tilanne alkuvaiheessa ovat tervehdykset. Päivän voi aloittaa hyvän huomenen huikkaamisella tai toivottamalla tervetulleeksi vieraalla kielellä. Samoin kotiin lähtiessä ”heipat” tulevat luontevasti vieraalla kielellä. Viikon aikana voi kielenkäyttöä laajentaa pieni askel kerrallaan erilaisissa arkisissa tilanteissa – kiitos, ole hyvä, hyvää ruokahalua, hei, heippa jne. onnistuvat luontevasti myös vieraalla kielellä. On hyvä edetä pienin askelin kerrallaan luontevissa tilanteissa ja antaa innostukselle ja uskallukselle tilaa – niin lapsille kuin aikuisillekin. Pikkuhiljaa kieli tulee luontevaksi osaksi arkea ja kulkee mukana niin aikuisten arjen touhuissa kuin lasten leikeissäkin. Kielet jäävät elämään.

Vieraaseen kieleen tutustuminen varhaiskasvatuksessa antaa myös erinomaisen mahdollisuuden kurkistaa tuo kielen kulttuuriin lapsen ikäkausi huomioiden. Lapsille tutut satuhahmot toimivat varmasti parhaiten vieraiden kulttuurien lähettiläinä varhaiskasvatuksessa. Yhteiset lukutuokiot, roolileikit, laulut jne. ovat mitä parhainta kulttuuriin tutustumista lasten kanssa.

Tervehdykset eri kielillä ja muuta arjen apusanastoa on koottu kielikohtaisille korteille, jotka löytyvät Tampereen kaupungin Kieliä kehiin! -hankkeen blogisivulle. Linkki tulossa tähän.

Myös muuta materiaalia toiminnallisia kieliin tutustumishetkiä varten on koottu Kieliä kehiin! -hankkeen blogisivulle. Käy tutustumassa:

https://kieliakehiin.blogit.tampere.fi

KOTIKIELET KIELIKASVATUKSEN RIKASTUTTAJINA

Käyn työssäni silloin tällöin seuraamassa varhaiskasvatusryhmien kielisuihkuhetkiä, joita meillä Tampereella käyvät pitämässä Tampereen yliopiston kielenopettajaksi opiskelevat nuoret. Mieleenpainuvimpia vierailuhetkiä ovat olleet ne kielisuihkutuokiot, jossa suihkutettavaksi kieleksi on valittu jonkun ryhmässä olevan lapsen kotikieli. Pääsin taannoin seuraamaan kielisuihkuhetkeä eräässä esiopetusryhmässä. ”Tänään pääsemmekin tutustumaan siihen kieleen, jota ”Igorin” kotona puhutaan”, kertoi ryhmän opettaja aamuringissä. ”Tiedättekö, mikä tuo kieli on”, hän jatkoi. Joukko lapsia hihkui innoissaan käsi pystyssä. ”Venäjän kieli!”. ”Tänään on Igorin päivä”. Igorin hymy oli leveääkin leveämpi. Pojan ilo ja ylpeys omasta kielestä oli käsinkosketeltavaa. Ryhmän muut lapset katsoivat Igoria ihaillen. Tämä hetki jäi mieleeni ikuisesti. Ilo ja ylpeys omasta kielestä, ilo tutustua ystävään ja hänen kieleensä. Tuo ilo yhdisti tätä joukkoa todella.

Lasten, huoltajien ja oman henkilöstön omat äidinkielet tarjoavat huikean mahdollisuuden laajentaa kielikasvatusta aivan uudelle tasolle. Samalla tuetaan osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Kieliin tutustumishetket tai viikon kielet voivat valikoitua oman päiväkodin tai ryhmän lasten, huoltajien tai oman henkilöstön kotikielistä. Samalla on mahdollisuus tutustua myös tuon kielialueen kulttuuriin; tapoihin, perinteisiin, juhliin jne. Tuo tutustumishetki voi olla hyvin lyhytkin. Kielen maistelua ja kulttuurin tutustumista voi jatkaa arjessa pikkuhiljaa.

Eräässä päiväkodissa oli eri perheiden ja lasten sekä henkilöstön kotikielet otettu hienosti kielimaistiaishetkien ohjelmaan. Kielet jäivät elämään päiväkodin arkeen pysyvästi mm. yhdessä rakennetun kieliseinän avulla. Päiväkodin eteiseen oli koottu isolle seinälle tervehdyksiä ja muita sanoja eri kielillä. Kunkin kielen kohdalle oli myös askarreltu sen maan lippu, jossa tätä kieltä puhutaan. Myös kuvia maasta oli mukana. Jokaisesta kielestä oli seinällä myös ”paljon onnea vaan”-laulu. Lapset esittelivät tätä yhdessä koottua kieli- ja kuvaseinää innokkaasti. Tämä seinä kokoaa päivittäin tuon päiväkodin lapset, huoltajat ja henkilöstön yhteisen innostuksen pariin. Me ja meidän kielet!

YHDESSÄ JA ILOISESTI KIELTEN MAAILMAAN! 

Kukapa meistä ei olisi joskus lapsena leikkinyt puhuvansa vierasta kieltä – tapaillut tai matkinut jotakin itselleen vierasta kieltä tai keksinyt ystävän kanssa ihan oman yhteisen salakielen. Itse muistan lapsena nauttineeni Euroviisujen vieraskielisistä esityksistä ja lauleskelin niitä mukana – sanaakaan tuosta kielestä oikeasti ymmärtämättä. Oli ihanaa soristaa r-kirjainta ranskalaisittain tai suhautella s-kirjaimia venäläisittäin ja ilmehtiä ja liikkua tuon vieraan kulttuurin tapaan. Oli kuin olisi päässyt kielen kautta matkalle jonnekin uuteen ja kiinnostavaan paikkaan, saamaan uusia ystäviä ja olemaan itsekin osa tätä toista kulttuuria.

Lapsi on luontaisesti kiinnostunut kaikesta uudesta – myös eri kielistä ja kulttuureista. Kielet tarttuvat lapseen leikin ja toiminnan kautta. Ilman arvioitavan suorituksen paineita on kieliin tutustuminen iloista leikkiä ilman virheiden pelkoa. Kielet ovat myös avain maailmankuvan laajentamiseen; monikielisyys tukee eri kulttuurien ymmärtämistä ja antaa mainioita mahdollisuuksia globaalikasvatukseen. Lapsen kielellinen herkkyysikä antaa eri kielten oppimiselle suotuisan lähtökohdan turvallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä.

Kieliä oppii leikiten, jos tilaisuus ja tarve ovat kohdillaan. Lapsi on avoin oppimiselle ja uskaltaa kokeilla uutta. Niin kotona kuin varhaiskasvatuksessa on hyvä tietoisesti antaa lapsen kielenoppimiselle tilaisuus. Lapsen luontaista kiinnostusta voi ruokkia olemalla itsekin kiinnostunut lapsen "kieleilystä" ja tukemalla lapsen tietoisuutta eri kielten olemassaolosta. Kielelliseen hassutteluun voi aikuinenkin lähteä rohkeasti mukaan ja ilo on molemminpuolinen.

Kielen oppimista tukee tieto lapsen kielellisistä herkkyyskausista. Lapsen kielen oppiminen käynnistyy jo sikiövaiheessa, jolloin lapsi saa kielellisiä virikkeitä äidin puheen rytmistä. Puolivuotiaana lapsen huomio kiinnittyy juuri hänelle puhuttuun kieleen. Kaikki arkipäivän puhuminen tukee lapsen kielellistä kehittymistä. Lapsen seuraavat kielelliset herkkyyskaudet ajoittuvat neljän vuoden ja 7 - 12 vuoden ikään. Toki kielet kuuluvat koko elämään; rohkeus, kannustava ilmapiiri, motivaatio ja omalle ikäkaudelle sopivat harjoittelumuodot siivittävät kielen oppimista eteenpäin. Kielten oppiminen on elinikäistä oppimista - koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa kielen opiskelua.

Eri kielten kokeilemisessa ei ole tärkeää kielen oikeakielisyys, vaan kielellisen kiinnostuneisuuden tukeminen lapsen ikäkauteen sopivia toimintamuotoja käyttämällä. Kielillä voi tanssia, laulaa, leikkiä; kielillä voi lorutella, askarrella, leikkiä roolileikkejä jne. Kieliä voi harjoittaa mitä moninaisimmilla tavoilla kaikkia moniaistisia keinoja hyödyntäen. Samalla ruokitaan lapsen luontaista uteliaisuutta kielellistä moninaisuutta kohtaan ja tuetaan rohkeutta tutustua eri kieliin tutkivalla otteella.

Vieraita kieliä kannattaa ottaa mukaan luontevaksi osaksi varhaiskasvatuksen arkisia vuorovaikutustilanteita; kiitos, ole hyvä, hei ja heippa eri kielillä on hauskaa ja helppoa ottaa osaksi arkea. Aikuisen rohkea ja luonteva heittäytyminen mukaan kielten maailmaan antaa rohkeutta lapsellekin. Ei turhaan tarvitse pelätä omaa osaamistaan; oikeakielisyyttä tärkeämpää on rohkeus ja ilo ottaa kielet osaksi arkipäivän touhuja. Kielet ja eri kulttuurit antavat myös yhdessä herkullisen lähtökohdan globaalikasvatukselle. Myös omassa päiväkodissa ja ryhmässä olevat eri kielet ja kulttuurit antavat mainion lähtökohdan kieliin ja kulttuureihin tutustumiseen.

Tamperelaisissa päiväkodeissa vieraillessani olen päässyt seuraamaan kielisuihkutuokioita, joissa kieli oli valittu ryhmässä olevan lapsen oman äidinkielen – siis muun kuin suomen kielen - mukaan. On ollut huikeaa olla mukana, kun äidinkieleltään ei-suomenkielinen lapsi on ylpeänä saanut esitellä muille ryhmänsä lapsille omaa äidinkieltään. Sama innostus uutta kieltä kohtaan on ollut nähtävissä myös muiden lasten taholta. Kysymykset siirtyvät usein luontevasti myös toiseen kulttuuriin liittyviin kysymyksiin. Kotikansainvälisyyden tuomat mahdollisuudet rikastuttavat myös päiväkodin arkea ja tuovat iloa koko yhteisölle.

Eräs päiväkodin henkilöstön edustaja sanoikin osuvasti eräässä koulutustilaisuudessamme:

"Se on ihan helppoa tuo kielillä puhuminen. Ei siinä muuta kuin vain alkaa puhumaan. Me olemme tervehtineet lasten kanssa saksaksi joka aamu sanomalla ”Guten Morgen” tai ”Hallo” ja sitten lähtiessämme ”Tschüs”. Meistä kaikista tuo on ollut tosi hauskaa. Päätimme, että talviloman jälkeen vaihdetaan kieltä. Lapset valitsivat kieleksi ruotsin."

Ihania eri kielten ja kulttuurien tutustumishetkiä omaan työhösi!