VIERAAT KIELET OSAKSI ARKEA OSAKSI ARKEA PIENTEN KANSSA – MITEN LIIKKEELLE?

Lapset ovat luontaisesti kiinnostuneita kaikesta uudesta – myös kielistä. Kukapa ei olisi lapsena nauttinut ”siansaksan” puhumisesta tai toisen kielen matkimisesta. Kavereiden kanssa keksitään usein oma salakieli tai muuten leikitellään kielen kanssa. Lapsen luontaista kielellistä kiinnostuneisuutta ja kielellistä herkkyysikää on hyvä hyödyntää osana päiväkotipäivän arkirutiineja. Liikkeelle kannattaa lähteä aivan luonnollisista viestintätilanteista, esim. tervehdyksistä. Oman ryhmän, sen toimijoiden ja lasten kanssa voidaan etukäteen sopia, mikä kieli otetaan kokeiltavaksi, vaikka yhden viikon ajan. Huoltajat ovat varmasti myös mielellään mukana tässä kielileikissä. Kaikkein luonnollisin kielen käytön tilanne alkuvaiheessa ovat tervehdykset. Päivän voi aloittaa hyvän huomenen huikkaamisella tai toivottamalla tervetulleeksi vieraalla kielellä. Samoin kotiin lähtiessä ”heipat” tulevat luontevasti vieraalla kielellä. Viikon aikana voi kielenkäyttöä laajentaa pieni askel kerrallaan erilaisissa arkisissa tilanteissa – kiitos, ole hyvä, hyvää ruokahalua, hei, heippa jne. onnistuvat luontevasti myös vieraalla kielellä. On hyvä edetä pienin askelin kerrallaan luontevissa tilanteissa ja antaa innostukselle ja uskallukselle tilaa – niin lapsille kuin aikuisillekin. Pikkuhiljaa kieli tulee luontevaksi osaksi arkea ja kulkee mukana niin aikuisten arjen touhuissa kuin lasten leikeissäkin. Kielet jäävät elämään.

Vieraaseen kieleen tutustuminen varhaiskasvatuksessa antaa myös erinomaisen mahdollisuuden kurkistaa tuo kielen kulttuuriin lapsen ikäkausi huomioiden. Lapsille tutut satuhahmot toimivat varmasti parhaiten vieraiden kulttuurien lähettiläinä varhaiskasvatuksessa. Yhteiset lukutuokiot, roolileikit, laulut jne. ovat mitä parhainta kulttuuriin tutustumista lasten kanssa.

Tervehdykset eri kielillä ja muuta arjen apusanastoa on koottu kielikohtaisille korteille, jotka löytyvät Tampereen kaupungin Kieliä kehiin! -hankkeen blogisivulle. Linkki tulossa tähän.

Myös muuta materiaalia toiminnallisia kieliin tutustumishetkiä varten on koottu Kieliä kehiin! -hankkeen blogisivulle. Käy tutustumassa:

https://kieliakehiin.blogit.tampere.fi

KOTIKIELET KIELIKASVATUKSEN RIKASTUTTAJINA

Käyn työssäni silloin tällöin seuraamassa varhaiskasvatusryhmien kielisuihkuhetkiä, joita meillä Tampereella käyvät pitämässä Tampereen yliopiston kielenopettajaksi opiskelevat nuoret. Mieleenpainuvimpia vierailuhetkiä ovat olleet ne kielisuihkutuokiot, jossa suihkutettavaksi kieleksi on valittu jonkun ryhmässä olevan lapsen kotikieli. Pääsin taannoin seuraamaan kielisuihkuhetkeä eräässä esiopetusryhmässä. ”Tänään pääsemmekin tutustumaan siihen kieleen, jota ”Igorin” kotona puhutaan”, kertoi ryhmän opettaja aamuringissä. ”Tiedättekö, mikä tuo kieli on”, hän jatkoi. Joukko lapsia hihkui innoissaan käsi pystyssä. ”Venäjän kieli!”. ”Tänään on Igorin päivä”. Igorin hymy oli leveääkin leveämpi. Pojan ilo ja ylpeys omasta kielestä oli käsinkosketeltavaa. Ryhmän muut lapset katsoivat Igoria ihaillen. Tämä hetki jäi mieleeni ikuisesti. Ilo ja ylpeys omasta kielestä, ilo tutustua ystävään ja hänen kieleensä. Tuo ilo yhdisti tätä joukkoa todella.

Lasten, huoltajien ja oman henkilöstön omat äidinkielet tarjoavat huikean mahdollisuuden laajentaa kielikasvatusta aivan uudelle tasolle. Samalla tuetaan osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Kieliin tutustumishetket tai viikon kielet voivat valikoitua oman päiväkodin tai ryhmän lasten, huoltajien tai oman henkilöstön kotikielistä. Samalla on mahdollisuus tutustua myös tuon kielialueen kulttuuriin; tapoihin, perinteisiin, juhliin jne. Tuo tutustumishetki voi olla hyvin lyhytkin. Kielen maistelua ja kulttuurin tutustumista voi jatkaa arjessa pikkuhiljaa.

Eräässä päiväkodissa oli eri perheiden ja lasten sekä henkilöstön kotikielet otettu hienosti kielimaistiaishetkien ohjelmaan. Kielet jäivät elämään päiväkodin arkeen pysyvästi mm. yhdessä rakennetun kieliseinän avulla. Päiväkodin eteiseen oli koottu isolle seinälle tervehdyksiä ja muita sanoja eri kielillä. Kunkin kielen kohdalle oli myös askarreltu sen maan lippu, jossa tätä kieltä puhutaan. Myös kuvia maasta oli mukana. Jokaisesta kielestä oli seinällä myös ”paljon onnea vaan”-laulu. Lapset esittelivät tätä yhdessä koottua kieli- ja kuvaseinää innokkaasti. Tämä seinä kokoaa päivittäin tuon päiväkodin lapset, huoltajat ja henkilöstön yhteisen innostuksen pariin. Me ja meidän kielet!