Kielenopettaja, kielihanketyöläinen, kielikasvattaja ja kouluttaja

sunnuntai 3. helmikuuta 2019


KOTIKIELET KIELIKASVATUKSEN RIKASTUTTAJINA

Käyn työssäni silloin tällöin seuraamassa varhaiskasvatusryhmien kielisuihkuhetkiä, joita meillä Tampereella käyvät pitämässä Tampereen yliopiston kielenopettajaksi opiskelevat nuoret. Mieleenpainuvimpia vierailuhetkiä ovat olleet ne kielisuihkutuokiot, jossa suihkutettavaksi kieleksi on valittu jonkun ryhmässä olevan lapsen kotikieli. Pääsin taannoin seuraamaan kielisuihkuhetkeä eräässä esiopetusryhmässä. ”Tänään pääsemmekin tutustumaan siihen kieleen, jota ”Igorin” kotona puhutaan”, kertoi ryhmän opettaja aamuringissä. ”Tiedättekö, mikä tuo kieli on”, hän jatkoi. Joukko lapsia hihkui innoissaan käsi pystyssä. ”Venäjän kieli!”. ”Tänään on Igorin päivä”. Igorin hymy oli leveääkin leveämpi. Pojan ilo ja ylpeys omasta kielestä oli käsinkosketeltavaa. Ryhmän muut lapset katsoivat Igoria ihaillen. Tämä hetki jäi mieleeni ikuisesti. Ilo ja ylpeys omasta kielestä, ilo tutustua ystävään ja hänen kieleensä. Tuo ilo yhdisti tätä joukkoa todella.

Lasten, huoltajien ja oman henkilöstön omat äidinkielet tarjoavat huikean mahdollisuuden laajentaa kielikasvatusta aivan uudelle tasolle. Samalla tuetaan osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Kieliin tutustumishetket tai viikon kielet voivat valikoitua oman päiväkodin tai ryhmän lasten, huoltajien tai oman henkilöstön kotikielistä. Samalla on mahdollisuus tutustua myös tuon kielialueen kulttuuriin; tapoihin, perinteisiin, juhliin jne. Tuo tutustumishetki voi olla hyvin lyhytkin. Kielen maistelua ja kulttuurin tutustumista voi jatkaa arjessa pikkuhiljaa.

Eräässä päiväkodissa oli eri perheiden ja lasten sekä henkilöstön kotikielet otettu hienosti kielimaistiaishetkien ohjelmaan. Kielet jäivät elämään päiväkodin arkeen pysyvästi mm. yhdessä rakennetun kieliseinän avulla. Päiväkodin eteiseen oli koottu isolle seinälle tervehdyksiä ja muita sanoja eri kielillä. Kunkin kielen kohdalle oli myös askarreltu sen maan lippu, jossa tätä kieltä puhutaan. Myös kuvia maasta oli mukana. Jokaisesta kielestä oli seinällä myös ”paljon onnea vaan”-laulu. Lapset esittelivät tätä yhdessä koottua kieli- ja kuvaseinää innokkaasti. Tämä seinä kokoaa päivittäin tuon päiväkodin lapset, huoltajat ja henkilöstön yhteisen innostuksen pariin. Me ja meidän kielet!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

VIERAAT KIELET OSAKSI ARKEA OSAKSI ARKEA PIENTEN KANSSA – MITEN LIIKKEELLE? Lapset ovat luontaisesti kiinnostuneita kaikesta uudesta – ...